Kasattuja eläinten luurankoja katsellessa harvoin tulee miettineeksi sitä työmäärää jonka kyseinen työ on vaatinut. Eri eläinlajeilla työn määrä myös vaihtelee. Käytetty tekniikka myös vaikuttaa siihen kuinka paljon työtä esimerkiksi luurangon kasaaminen vaatii (puhdistetaanko kaikki luut irralleen vai pyritäänkö säilyttämään joitain ligamenttiliitoksia). Nykyisin rangat puhdistetaan suorastaan kliinisen puhtaiksi, jotta yleisö/asiakas pystyisi keskittymään rangan ihmeellisyyteen sen sijaan, että se olisi epämiellyttävä. Toki myös menetelmät ovat sen verran kehittyneet, että puhtaan valkeaksi saattaminen on huomattavasti helpompaa kuin sata vuotta sitten. Ensimmäinen työkuvaukseni tässä blogissa keskittyy koiran luurangon kasaamiseen. Toteutin kyseisen työn Amiedulle eläintenhoitajien koulutusta varten. Kasattu luuranko havainnollistaa koiran anatomiaa kuitenkin aivan eri tavalla kuin valokuvat. Teksti sisältää asioista puhumista niiden oikeilla nimillä, ja saattaa herkimmistä vaikuttaa brutaalilta. Tätä minun työni kuitenkin toisinaan on, ja minulle se on normaalia. Minusta tämä on kiehtovaa! Säästän teidät kuitenkin pahimmilta kuvilta, ja esittelen kuvina vain työn loppuvaiheita kun luut on saatu puhtaiksi. Tämä myös kunnioituksesta puhdistettavaa eläintä kohtaan.

Kun aletaan työstämään mitä tahansa luurankoa, aloitetaan työ tarkastelemalla puhdistettavaa eläintä. Työssä täytyy ottaa huomioon työstettävän eläimen anatomia. Ensin eläin nyljetään, mutta lihakset jätetään vielä paikoilleen. Nyljetystä eläimestä nähdään hyvin eläimen anatomia. Kun kasataan luurankoa, täytyy ottaa huomioon lihasten asettuminen ja jättää niille kuuluva tila. Tässä vaiheessa on hyvä ottaa mahdollisimman paljon referenssikuvia, joihin voi sitten palata luiden kasausvaiheessa. Tiedän, tämä kuulostaa hieman ällöttävältä työvaiheelta! Lisäksi kannattaa ottaa paljon mittoja, esimerkiksi rinnanympärys, rintakehän korkeus, lapaluiden sijainti, olkaluiden leveys yms.

Seuraavaksi suoritetaan lihastus. Tässä vaiheessa kiinnostuneimmat voivat tutkia koiran lihasten anatomiaa! Lihaksen kannattaa irrottaa lihas kerrallaan, siten myös luuta saadaan mahdollisimman puhtaiksi. Puhdistettua rankaa kannattaa jälleen kuvata, siitä on todella suuri apu kasausvaiheessa! Huomiota kannattaa kiinnittää ranteen ja nilkan luihin, polvilumpioon (joka katoaa helposti lihastettaessa!) ja jos kyseessä on uroskoira niin myös penisluuhun. Itsehän iloisesti heitin penisluun roskapussiin, mutta onneksi vielä löysin sen jälkeenpäin. Myös kieliluiden olemassaolo on syytä huomioida. Rintakehä, etenkin kylkiluut ja rintalasta kannattaa mitata ja kuvata huolella, sillä niissä on runsaasti rustoa joka katoaa puhdistuksen edetessä. On olemassa joitain keinoja ruston säilyttämiseksi, mutta en ole itse tähän vielä perehtynyt. Selkärangan pituus on myös syytä huomioida, sillä nikamien väleissä on jonkin verran tavaraa (välilevyt) jotka katoavat puhdistuksen aikana.

Kun luut ovat suurin piirtein puhdistettu kudoksista, kannattaa irrottaa pää (kieliluiden kanssa) sekä kaikki raajat. Muista myös poistaa aivot. Puhdistuksen edetessä et tahdo kaikkien ranteen ja nilkanluiden sekoavan keskenään. Liotin luita muutaman päivän vedessä ennen varsinaista puhdistusta, kutsun tätä vaihetta verestämiseksi. Veteen lisäsin hieman suolaa ja saippuaa.

Koiran ranka puhdistettiin pääosin mädättämällä. Irrotin tassut nilkasta ja ranteesta ja ne puhdistettiin dermestariossa vuotakuoriaisten avulla. Tämä siksi, että halusin tassujen pysyvän jotakuinkin kasassa, se helpottaa jatkotyöstöä huomattavasti. Mädätyksen ja dermestariokäsittelyn jälkeen liotin taas luita saippuavedessä, sillä näiden käsittelyjen jälkeen luut saattavat tuoksahtaa hieman epämiellyttäviltä. Sen jälkeen valkaisin ne 15% vetyperoksidilla (liotus 2pv). Vetyperoksidista nostin luut taas veteen, jossa pidin niitä muutaman tunnin, jotta peroksidin jäämät poistuvat ja luita voi taas käsitellä paljain sormin. Huom, 15% vetyperoksidi on sen verran tuhtia tavaraa ettei siihen pidä koskea paljain sormin. Nostin luut kuivumaan ennen rasvanpoistokäsittelyä. Tässä vaiheessa kannatta naruttaa kallo, jotta se ei ala kuivamaan ”vinkuraan”. Kallossa on paljon luuliitoksia, jotka saattavat alkaa törröttämään kuivuessaan ja kallon narutus estää tämän tehokkaasti. Kun kallo kerran kuivuu oikein, se pysyy asennossa helposti, kun taas jos se kuivuu vääntyneesti sitä on vaikeaa enää saada oikeaan asentoon.

 

Rasvanpoisto tapahtui upottamalla luut pienmoottoribensaan (esim. Neste 4T). Viikon käsittely riitti poistamaan rasvan. Käsittelyn jälkeen kuut vaan nostetaan pois ja annetaan bensan haihtua (yön yli). Tässä vaiheessa minulla oli siis kasa puhtaita luita, enää piti suorittaa kasaus.

Kasaus on hyvä aloittaa siitä, että järjestelee luut oikeaan järjestykseen. Kun kaikki nikamat ovat mädätyksen aikana irronneet toisistaan ja sekoittuneet, saa oikeaa järjestystä tosiaan hetken pohtia. Tässä apuna ovat erilaiset referenssiateriaalit. Suurin apu minulle oli eräästä anatomia-oppaasta (Ellenberger, Dittrich & Baum, An Atlas of Animal Anantomy for Artists). Lisäksi selasin toki googlea ahkerasti ja hyödynsin omia referenssikuviani ja muistiinpanojani. Nisäkkään nikamat ovat erimuotoisia eri kohdissa rankaa, joka helpottaa järjestelemistä mukavasti. Esimerksiksi rintarangan nikamissa on korkeat haarakkeet kun taas niskanikamista ne puuttuvat. Hampaat kannattaa tässä vaiheessa pintakäsitellä jollain lakalla tms, ja tarkistaa, että kaikki hampaat ovat kiinni ja paikoillaan. Hölskyvät tai irronneet hampaat voi liimata paikoilleen vaikka erikeeperillä. Kun luut ovat järjestyksessä, alkaa kasaus. Kasaamisessa tarvitaan eripaksuisia rautalankoja, pora ja siihen erikokoisia teriä, pikaliimaa ja epoksiliimaa. Kaikki (tai lähes kaikki) liimaliitokset kannattaa vahvistaa rautalangalla. Aloitin itse kokoamalla jalat, sen jälkeen selkäranka.

Tämän kyseisen työn kasasin hyvin perinteiseen tyyliin yksinkertaiseen asentoon puulevylle, muutaman metallisen tangon tukemana. Opetuskappaleena sen on todella tärkeää myös olla kestävä, joten käytin hieman enemmän liimaa mitä normaalisti. Normaalisti kun rankoja kasataan, pyritään siihen että liitokset ja liimat ovat huomaamattomia, mutta tämän kyseisen koiran kanssa jouduin hieman tinkimään siitä. Kuvissa sitä ei kyllä huomaa, mutta itse tiedostan tämän, pikkutarkka kun olen! Aikaa kasausvaiheeseen kului useampi viikko, kun teitä sitä iltapuhteena päivätyöni ohella. Toki myös liimojen on hyvä antaa kuivua kunnolla aina yhden vaiheen päätteeksi.