Viime keväänä sain puhelun Luonto- ja tiedekeskus Saimaariumilta. Heillä oli toiveissa saada täytetty saimaannorppa näyttelynsä maskotiksi. Minähän otin haasteen vastaan, niinkuin tapoihini kuuluu, ja niin projekti sai alkunsa.

Kuvat: Esa Aittokallio

Saimaannorppa on tunnetusti suloinen ja pörröinen eläin. Kyseessä olevaan työhön liittyi kuitenkin useita haasteita. Saimaannorppa on uhanalainen eläin, eikä täytettävää yksilöä tietenkään voi saada käsiinsä noin vain. Saimaannorppien yksi yleisimmistä kuolinsyistä on valitettavasti hukkuminen verkkoihin, joten sitä kautta sain myös kyseessä olevan täytettävän yksilön. Koska kyseessä oli luonnonvarainen yksilö, se vaati tietenkin oman lupaprosessinsa, jotta yksilö voitiin täyttää. Lisäksi eläin kulki muutamien tutkimuslaitosten läpi ennen päätymistä omalle työhuoneelleni. Tämä aiheutti haasteista suurimmat.

Kun eläimiä täytetään, on eläimen oltava tuore, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen. Norppa oli kuitenkin matkannut pitkän tien ennen päätymistään huomaani, joten nahan käsittelyllä oli jo kiire. Lisäksi hylkeiden rasva härskiintyy nopeasti, värjäten turkin keltaiseksi. Tämän värin saaminen pois on erittäin haastavaa. Minulla oli siis edessäni nahka, joka oli paitsi alkanut jo käymisprosessin, se oli myös rasvan värjäämä. Nahan preparointia aloittaessani huomasinkin, että nahan epiteeli (ihon ylimmäinen ohut kerros) alkoi jo kuoriutumaan, ja myös karvat alkoivat paikoitellen irtoilemaan, etenkin silmien ympäriltä. Pikavaihde siis päälle, jotta sain ylimääräisen rasvan ja kudoksen pois nahasta ja nahan parkitukseen!

Useimmiten kun täytän eläimen, se tuodaan eteeni kokonaisena (lukuun ottamatta hirvieläimet). Näin saan mitattua eläimen ja voin käyttää sen ruhoa myös mallina tekovartalon muotoilussa. Saimaannorppa tuotiin minulle kuitenkin pelkkänä nahkana, joten en voinut mitata eläintä. Lisäksi, kun kyseessä oli saimaannorppa, ei sille ole kaupallisia valmiita mannekiineja olemassa. Edessäni oli siis eläin, jollaista en ole koskaan ennen täyttänyt, vailla mittoja ja tekovartalo oli tehtävä itse. Tämä lienee yksi haastavimmista tilanteista mitä eläintentäyttäjä voi kohdata.

Nahkasta sain suuntaa antavat mitat, joiden avulla pystyin etsimään hyljemannekiinia eurooppalaisilta eläintentäyttötarvikkeita myyviltä firmoilta. Ajattelin, että tilaan jonkinlaisen aihion, joka helpottaisi muotoilutyötäni. Semmoinen sitten löytyikin, kyseessä oli nuoren harmaahylkeen mannekiini. Se oli silti aikalailla liian iso, joten pienensin sitä roimasti aina välillä nahkaa sovittaen, kunnes se oli sopivan kokoinen. Pää oli siltikin aivan vääränmuotoinen (harmaahylje ja norppa eroavat todella paljon pään muodoltaan), joten pää oli muotoiltava kokonaan uudestaan. Sain eräältä museolta lainaan norppamallin, jota seuraillen muovailin omalle norpalleni uuden pään savesta, tein siitä kipsimuotin ja valoin polyuretaaniin. Olin tyytyväinen lopputulokseen, joten liitin uuden pään vanhan tilalle ja voilà, se istui kuin nakutettu!

Nahka oli parkkiintunut tässä välissä kun valmistelin vartaloa. Pesin sitä vielä runsaasti fairyvedessä ja liotin jopa bensiinissä rasvanpoistamiseksi. Jossain vaiheessa pesu oli kuitenkin lopetettava, sillä karvat alkoivat irtoilemaan jo liikaa. Turkki jäi hieman keltaiseksi, ja karvat olivat silmien ympäriltä jo kaikonneet, mutta ajattelin, että saan tilanteen vielä korjattua työn viimeistelyvaiheessa. Luovuttaminen ei ainakaan ollut vaihtoehtona.

Sain kun sainkin eläimen täytetyksi. Muutaman viikon kuivamisen jälkeen alkoi viimeistelytyö, joka olikin tämän eläimen kohdalla aika isotöinen vaihe. Minun oli maskeerattava silmien ympärillä olevat kaljut alueet piiloon ja maalattava naama. Samoin minun oli värjättävä koko eläintä rasvan keltaisiksi polttamien alueiden korjaamiseksi. Lopputulos oli mielestäni hyvä lähtökohdat huomioon ottaen!

Alla kuva valmiista työstä. Saimaarium nimesi norpan Hallaksi.